Vuosi on taas lusittu
Joka vuosi sitä herää ihmetykseen mihin katosivat ne liki 365 päivää. Ja saman verran öitä. Mitä nille tapahtuu kun muistin aikajanassa niitä ei juurikaan näy. On se jännä kun ihminen vanhenee niin aika kuluu semmosta loikkaa ettei perässä pysy. Mielestäni vuodessa on mieleenpainuvia asioita pääsiäinen, juhannus, lomien loppuminen ja joulu. Muista ei paljon muistin aikajanalle päädy.
Aina vuosittain yritän vähän summailla mitä menneenä vuonna on aikaan saanu. Laiska töitään luettelee, vois vaikka sanoa. Ja nyt kun olemme täällä porotilan blogissa niin mietitäänpä tätä mennyttä, tai no vielä kuluvaa, vuotta siitä näkökulmasta.
Viime vuonna lumi tuli tänne KorvatunturinMaahan paljon myöhemmin kun tänä vuonna. Tämä tarkoittaa sitä, että porot saivat olla pidempään metsässä ilman lisäruokintaa. Ja tämä on suorassa suhteessa siihen, minkä verran rahaa porojen ruokintaan meni. Ja onneksi myös kevät oli suhteellisen aikasessa. Porot pääsivät vapaaseen laiduntamiseen aika pian vapun jälkeen. Mutta kyllä niitä ruokintapäiviä silti ihan nokko tuli.
Poromiehille tämä talviaika on ankaraa puurtamista. On erotukset, lihan jatkokäsittelyt ja vielä pitää siinä sivussa ruokkia jo kasaan saatuja poroja. Niin, ja kevään alussa häätyy varautua pääsiäislauantain kuivalihamarkkinoihin. Mennä keväänä pääsiäinen olikin aika myöhäsellä, vasta viikkoa ennen vappua. Markkinat ovat kyllä mahtava paikka ja siellä näkee tooosi paljon ihmisiä. Onhan se kun Savukosken kokoisella kunnalla väkimäärä moninkertaistuu, aika mahtava juttu. Vuosien varrella on tullut jo monia kuivalihamarkkina-tuttuja. He käyvät vuosittain ostamassa hyväksi havaitsemaansa kuivalihaa. Siinä samalla rupatellaan mennen vuoden asiat ja muistelot. Kovin monta vakituista asiakasta on siirtynyt taivaallisille markkinoille.
Kesällä vasanleikko meni meidän palkisessa sutjakasti, vissiin viikossa. Vaikka meillä on aika vähän väkeä siellä töissä niin ovat kyllä nämä miehet oman ammattinsa asiantuntijoita ja ammattilaisia, sillä tiheistä pusikoista ja laajoilta jängiltä ne vaan porot joka vuosi aika näppärään kasaan saavat. Kiirehän se juhannukselta onkin jo heinäntekoon. Itte kullakin. Ja heinänteosta hillan poimintaan.
No, jos rehellisiä ollaan niin eipä mennä kesänä taittu juurikaan hillassa käyä. Ja muukki marjat jäi poimimatta. Jopa tuohon nurkalle viinimarjapensaissa olevat. Mutta silti on pakastimessa marjoja. Son hyvä keksintö tuo pakastin. Viimeksi kun marjahimo iski, löysin vuodelta 2006 olevan mansikkapussin. Vacumoitu oli ja ihan hyvät oli marjat.
Nyt met toivotamma teille kaikille oikein hyvää tulevaa vuotta 2020! Ja muistutan, että tet jokka sitä kuivalihaa halvatta niin varmuustakuu tulee tilaamalla ja varaamalla etukäteen.